Muuttoa, klinikkaa...

Moro,

sunnuntaina pakattiin tavarat autoon ja Eppu traikkuun ja sanottiin Isojärvelle byebye. No ei kokonaan, käyn sielä kyllä piipahtamassa ku pystyy. :D
Uskomatonta, että unohdettiin laittaa Epulle kuljetussuojat ku laitettiin se traikkuun. Siis oikeesti, ei olla ikinä unohdettu. Eihän se nyt vaarallista oo, mutta mä oon nähny miten Epun kuljetussuojalle kävi ku Eppu repäs jalkansa jonneki traikun seinän ja lastaussillan reunoihin. Ei ikinä ilman suojia...

Eppu on sopeutunu tänne Ouluun sitte vähän vaihtelevalla menestyksellä. Yks ilta se päätti pelätä mua koska mulla oli punanen tuulitakki. Jne muita "hauskoja" juttuja. Tänään näytti että se ois oikeesti kotiutunu, seuraavaks reenataan et miten ollaan tallissa yksin.

Tänään oli jännää muuten, aamupäivällä klinikalle! Taas! No, Eppu on ottanu tavaks kieltäytyä ekasta kerrasta ku laittaa sitä traikkuun. Tokalla se menee aina. Niin nytkin. Perillä alko just sataa, mentiin sit maneesiin juoksuttaan Eppua ja eläinlääkäri katto. Krhm, mun piti juosta Epun vierellä suoralla. Tota joo... Eppu ponkas suoraa ilmaan ku mä otin ekan juoksuaskeleen (tosi varovaisen). Oli aika pörhee poika. Eläinlääkäri sano Ellille et käytäiskö laittaan ensin vähän rauhottavaa ja juoksutetaan sitte. Elli vaan että kyllä se rauhottuu ku otetaa se ympyrälle liinanpäähän, eka ympyrä voi olla levadeja ja caprioleja mutta sit se jo ravaa nätisti. Näinhän kävikin. Ja poni oli melkein puhdas. PUHDAS. Okei toinen suunta oli vähän pahempi. Mutta eläinlääkäri oli tosi tyytyväinen. Saatiin ohjeeks että nyt kävelytystä, ens viikolla ravia, sit normaalisti. Niin ja eläinlääkäri piikitti kortisonia vielä kerran sen luukalvon ympäristöön.

Illalla kävin vielä siivoomassa Epun karsinan, tarhan ja laitoin ruoat. Eppu oli enemmän oma ittensä nyt. Huomenna ehkä kokeilen laittaa sille satulan. Sillä ei oo ollu yli kahteen kuukauteen satulaa ja Epun tuntien se saattaa nyt yhtäkkiä pelätä sitä. Saa nähä. :D

Klinikka ym

Hei

Viime viikolla oltiin Oulussa klinikalla, jossa otettiin ontumatutkimukset ja röntgenit uudelleen ym. Kuvista näki että kehärengas on jopa kolmessa viikossa kasvanut. Ultrassa näkyi että alue on hyvinkin ärtynyt vielä. Nivelissä ei ole tämän eläinlääkärin mielestä mitään vikaa. Nyt laitettiin myös kortisonia mutta ei niveleen vaan luukalvolle. Muuta ei voitu vielä tehdä kun jalka on ärtynyt ja tulehtunut. Ell mielestä jos tulehdus siitä lähtee pois niin kehärengasta voidaan hoitaa esim. shock wavella ja ennuste on hyvä. Sisimmässäni minulla on kuitenkin sellainen tunne että jos se on näin tulehtunut vielä 2 kk tapaturman jälkeen, ei se siitä parane. Ikävältä tuntuu että olemme tavallaan siis itse aiheuttaneet sen, vaikka tietenkin hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Tiedän sen mutta ei se silti tunnu hyvältä. Parin viikon päästä on taas klinikkakäynti ja silloin nähdään onko se kortisoni auttanut että tulehdus lähtisi. Eläinlääkäri oli optimistinen ja harmitteli vain hevosen pitkää sairaslomaa. Ikään kuin se tässä haittaisi. Tuntuu, ettei mulla tervettä hevosta jolla voisi vain lähteä maastoon ole ollut moneen vuoteen. Terveen hevosen omistaminen on luksus, johon minulla ei ole varaa.
Vielä ei siis ole heitetty pyyhettä kehään mutta minulla on kuitenkin vahva tunne siitä, että ennen routaa saa alkaa kaivaa kuoppaa Sannin viereen.

Muutto lähestyy

Epun muutto lähestyy!

Kahden viikon päästä pakataan kamat Isojärvellä ja muutetaan Ouluun Kuivasjärvelle. Järveltä järvelle... :D

Ouluhan on mulle ja Ellille tuttu paikka, mutta Eppu ei oo asunu siellä ikinä ennen. Eppu on ollu aina vaan Isojärvellä, sitä ennen Lappeenrannassa ja Hollannissa. Muuton jälkeen ei ole meillä enää yhtään heppaa Isojärvellä, tuntuu oudolta jättää tuo toinen koti, paikka jossa on viettäny aikaa liki joka päivä reilun kahdeksan vuoden ajan.

Varmasti tulee joskus Kokkolassa käydessä käytyä Isojärvellä moikkaamassa tuttuja (ihmisiä ja hevosia!) mutta tunuu varmasti erilaiselta kun tavallaan ei oo sinne mitään asiaa... seurasta ei olla kuitenkaan eroamassa.

Totta kai jännittää myös miten Eppu sopeutuu uuteen paikkaan... talli on melko pieni, että mitenhän se leimautuu sitten muihin hevosiin. Kädet ja jalat ristiin, ettei se vaan leimautuis tarhakaveriinsa. Eri asia kun Eppu oli leimautunu Sanniin kun ne oli molemmat meidän, tai edes Namiin, koska ollaan Amandan kanssa niin paljon tekemisissä ja Amanda tuntee Epun, mutta jonkun toisen hevoseen... siitä tulis ongelmia.

Toisaalta joku väläytti mahdollisuutta että Eppu tulis meistä riippuvaiseks. Näin tuskin käy, kyllähän Eppu nytkin meille aina hirnuilee ja hörisee, tunnistaa meidän autot jne jne, mutta pärjää kuitenkin toisten hoidolla niin kuin nyt kun oltiin Virossa.

Mun mielestä tää on kuitenkin positiivinen juttu ja oon innoissani! Toivotaan että Eppu paranis ja päästäs katselemaan mahtavia maastoja. Epun terveydentilasta ei nyt mitään uutta tietoa, huomenna Ouluun klinikalle. Edelleen on mahdollista että Eppu ei parane ollenkaan. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin lopetus. :/

Tarhailua vaan + paljon kuvia

Ei ole vielä uskallettu Eppua talutella, mutta nyt näytti kävelevän melko puhtaasti tarhassa. Mikä sitten on piikityksestä ja mikä kipulääkkeestä...
Nyt lähetään reissuun viikoksi ja Eppu jää muiden hoitoon. Eiköhän tuo pärjää :D

Kummallisen rauhallisena on poika pysyny vaikka lomaillut puoltoista kuukautta.

"Onko sulla mulle taas jotain?"

"Mä voin auttaa sua avaan nää kengännauhat... no mites nää ny..."

"Mä näytän sulle kieltä haha"

"Golffareita! Veli, ei kai ne tuu sun tarhaan!"

"Milli pliis... voisiksä jättää mut rauhaan? Aika noloo ku sä roikut täällä..."

"Hei miks sun kädet tuoksuu annas mä maistan vähän"

Slurps!

"Bart. Everest Bart."

"Mmm... leipää..."

"Mulla on tällanen kuonopilkku... vai mikä tää on"

"Jaa kamera käy! Nyt Milli kunnon posée!"

"Mä oon komee, tosi komee!"

 

"Voikukat on mun lemppareita... porkkanoiden jälkeen!"

 

Lisäuutisia

Heippa "kaikki lukijat", eli ei melkein kukaan :D
Tänään kävin Epun kanssa klinikalla, eli sain lisätietoa mikä sitä vaivaa. Aamulla kävin iskän kanssa hakemassa trailerin ja ponin (Milli on töissä) ja mentiin klinikalle. Ei tehty edes ontumatutkimuksia kokonaan kun reagoi niin selvästi. Vej kavionivel 4/5! Herranjumala. Oikee oli parempi. Takajalka joka sai tälliä turvonnu mutta ei sen isompaa vaivaa. Otettiin rtg etujaloista. Oikea oookoonlainen mutta vasemmassa kehärengas ja (alkava nivelrikko)! Uskomatonta! Ei jänteet ole siis ollenkaan nyt ongelma. Siis toki nivelrikko on ollut jo tulossa eikä se tapaturma sitä aiheuttanut, mutta se aiheutti nyt tämän voimakkaan oireilun - päivää ennen kuin edellinen (kavio)nivelrikkoinen lopetettiin! Siis voiko olla edes todellista, että 24 tunnin tarkkuudella meillä on oltava ilmeisesti yksi nivelrikkoinen!

Siis ei hirveen hyvissä fiiliksissä. Nythän siinä on tietysti tulehdus päällä että katotaan sitten miten kortisoni vaikuttaa ja tulehdus laskee että kuinka paha tilanne on. Kehärengas on kuitenkin nimenomaan siellä matalammassa paikassa ja tuntuu jo jalan päältä. Siis ihan hyvän kokoinen kai..
Tapaturmaa ennen Epulla oli joitakin hetkiä että otti ristilaukkaa ja yhteen aikaan mietimme etujalkojen tarkistamista. Liike kuitenkin parani ja vaivat jäivät joten annoimme asian olla, tai oikeastaan moninaisten oireiden kanssa kävin klinikalla, jossa ei nähty syytä kuvata joten ei kuvattu.
Oireet oli kuitenkin niin pieniä ja Epulla ei ole perinnöllistä tai muuten voimakasta taipumusta nivelvaivoihin, että toivoisin todella että tulehduksen mentyä nivelrikko ei haittaisi sitä niin paljon (kuin Sannia), mutta jos se on kipeä ja rappeutuu nopeasti niin sehän on sen ponin loppu.

Mietitään nyt sitten myös noita uusia hoitoja joita ei Sannin kanssa kokeiltu; monestakin syystä. Ehkä Sannin kohdalla ei olisi ollut järkevää, etupainoinen rakenne, vahvasti perinnöllinen vika ja jo nuorena tullut - tuskin mikään mahti maailmassa olisi estänyt nivelrikon pahenemista. Ehkä siis voin antaa itselleni anteeksi sen ettei ihan kaikkea kokeiltu? Rahaakaan nimittäin ei ole kuin roskaa..
Nyt sitten Epun kanssa voitaisiin miettiä kannattaisiko. Onhan se vielä vanhempi kuin Sanni mutta kerta muutokset eivät ole niin isoja (paitsi kehärengas).

Valehtelisin jos väittäisin ettei uuden pelin katsominen vähän auttaisi mutta eihän nyt ole oikeasti varaa! Ja jos Eppukin oikeasti pitäisi lopettaa lähiaikoina, en tiedä jaksaisinko muutenkaan alkaa yhteisen uuden hevosen hankintaan.. yksin on kuitenkin aika tylsä harrastaa.

Mutta mitä ihmettä hevosihminen tekee ilman hevosta?!

Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle, raportoidaan taas jos joku tätä sattuisikin lukemaan, että miten menee. Eppu siis jatkaa vielä lomailuaan ja alkaahan se jo näkyä. Ei niinkään mahasta mutta se ei ole hirveän kärsivällinen. Ihan hävettää kun se näykkii ohikulkevia ihmisiä minkä kerkee. Ärsyyntynyt Eppu ei ole mikään söpö poni.. vaikka vaarallisesta onkin kaukana :D Piikittäessäkin piti taas yhden roikkua jalassa yhden piikittää yhden pitää nenästä ja yhden koputella otsaan.. tämä siis kun EB oli rauhoitettu hevosen annoksella :D Sitkeä sissi ja vähän tyhmäkin.

Huhhuh

Moi
Tosiaan maskottimme poismenosta on viikko ja päätähtemme on poissa näyttämöltä piiiitkän aikaa. Tapaturman jälkeen on kylmetetty ja hoidettu haavaa ja seisotettu, nyt pääsee jo pihalle päiväksi.
Käytiin tänään klinikalla (vähän varmuuden vuoksi) kun Eppu on klenkannu oej paljon. Muut jalat ok.

Ontumatutkimuksessa mej kaikin puolin reagoi. Ell sanoi ettei vielä piikitä niveliä, katotaan 1 kk päästä. Kertoi ultraavansa jalat jännevammojen varalta.

Ja siellähän oli molemmissa etujaloissa 20%.. Vähän, mutta tällasissa asioissa aina jännitän toipumista sikana. Nyt siis joudun jännittämään kuuukausitolkulla.

Kuulumiset

Hei
Ei olekaan viikkoon päivitetty. Aika paljon on kyllä tapahtunut. Ihan maastoilua, pitkää ja lyhyttä ja koulutreeniä, pitkästä aikaa kangilla ym.
Eilen kärryharjoitukset taas, joissa Eppu sai sätkyn ja lähti kärryt perässään maneesiin. Juoksi tunnin ympyrää ja luovutti. Kärryt kippasi lopussa. Tuloksena erittäin kipeä ja turvonnut poni ja yksi pahempi haava. Lähellä jännettä.. nyt vaan rukoillaan ettei tulehdu.
Mutta siis kaikki jalat on tallella ponilla pää pelissä, tänäään eläinlääkäri kävi, rauhoitettiin, että nähtiin haava kunnolla ja saatiin hoito-ohjeet. Nyt jo kävelee, ei suostunut aamulla tulemaan karsinasta lihaskivuiltaan. Nyt se saa sitten kipulääkettä ja mahalääkettä ja mitä vielä. Vielä Eppu ei ole joko hoksannut Sannin poissaoloa tai ei välitä siitä kovasti. Toivon jälkimmäistä.

Sitten vähän suunnitellumpi juttu, tänään Epun ja meidän rakas ystävämme Sanni pääsi ikiuneen. Sannin nivelrikko oli äitynyt pahaksi. Hevonen oli päältä päin todella hyvännäköinen mutta pakko uskoa - rikki, mikä rikki. Eläinlääkäri nukutti Sannin tallipihassa ja veimme sen Himangan suunnille suvun tilalle hautaan. Sinne pääsee joskus pitkän ajan päästä ponikin, kun siitä aika jättää. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan (tai edes sinne päin), emme tule myymään Eppua koskaan.

Lähipäivät siis koostuvat kipeän hevosen hoidosta sen sijaan että olisi voinut keskittyä iloisiin asioihin hevostellessa. Tästä jos pääsisi edes viikon eteenpäin.

Eppusen kuulumisia

Hei!

Hiljaiseloa jonkin aikaa eletty, Eppu on ollut ma-ke leiriläisten hoidettavana ja ratsastettavana niin ei ole ollut paljon kerrottavaa. Siellä se on kiltisti kyytsännyt pikkuratsastajia, talutuksessa ja ilman, kentällä ja maastossakin. En tiiä minkälainen se on ollu hoitaa, varmaan perus Eppu, kiltti ja helppo.

Tänään Epulla oli vuokraaja, katsotaan mitä huomenna tapahtuu. Elli vois käydä heittään siirtolan yksin illalla, mut toisaalta kouluakin pitäis mennä. Saa jäädä kuitenkin Ellin liikutettavaks, mä ajattelin mennä Namilla kouluvalmennukseen :D.

Töiden jälkeen ajeltiin iskän ja Ellin kans Ouluun katsomaan Epulle tallipaikkaa syksystä lähtien. Käytiin kahdella tallilla, aika samanlaisia puitteiltaan. Luulen et meille on nyt aika selvää mihin Eppu syksyllä menee. Outoa katsoa paikkaa vaan toiselle. :/ Ja ne ihmiset siellä, ne ei edes tiedä kenestä on kyse jos mainitsee jotain Sannista... niin outoa.

Nopia maasto

Heissan

Tänään olikin siinä mielessä erikoinen päivä että Epun ja Sannin vanha kamu Nami (ja Amanda.. :P) tuli tallille, ja meiän perheestä ylivoimaisesti suurin osa eli 12 jäsentä, siskonlapset ja veljenlapset mukaan laskettuna, kävi tallilla moikkaamassa hevosia. Samoihin aikoihin Nami ja Amanda tuli joten kaikki pääsi sitten kattomaan hevosten riehumista. Eipä se nyt kauaa kestänyt ku kaikki on tuttuja jo ennestään mutta kuitenkin, vähän pitää aina juosta ja jutella. Kyllä siinä pikkulapsillaki ihmettelemistä riitti, kaiken maailman eriväriset hevoset ja traktori ja kouluaidat ja heinäpussit (3 v tiesi hevosen ilmeestä; "Hevosella on nälkä. Pitää antaa ruohoa." Yleensä on kyllä puhuttu heinästä, mutta kai se tiesi, että laidunkausi on alkamassa? :D 2 v taas hihkui kun se näki Namin, mitä en kyllä ihmettele, sen väritys aiheuttaa vähän vanhemmissakin ihmisissä ihmettelyä. Saattoi se kyllä nauraa muillekin hevosille..

Illalla mentiin tallille puoli kuuden maissa. Seittemältä oli kokous, joten aateltiin liikuttaa Eppu ja tehä hommat sitte jälestä päin. Amanda oli vielä reissussa, ja pystyttiin ottaa Nami maastoon, harmi ku ei ollut paljo aikaa. Heitettiin sitte vaan siirtola. Oli kyllä aika vähän aikaa käytettävänä, mutta ku Eppu johti niin hienosti ja mentiin paljo ravia ja laukkaa, nii ei tullu
ongelmia. Meni vaan 35 minuuttia! Epulla on niin iso askel että se on todella matkaa voittava (ja aikaa..) ja kylläpä sainkin pinkoa Namilla perässä! Oon niin huono luottamaan muihin ku omiin hevosiin maastossa, pitää välillä muistuttaa itseä, että Naminkin oon tuntenut monta vuotta ja ratsastanut monta kertaa, että eihän siinä ole mitään jännitettävää! Ja nätistihän se menikin, oikeen asettu Epun taakse niin kuin olis possujunassa..

Sitte oli kokous ja laitettiin ruoat ja tehtiin muita hommia, laitettiin hevoset vielä pihalle karsinoiden siivouksen ajaksi. Sanni oli vähän sitä mieltä kun haettiin sisälle että ton ponitammanhan vois jättää sisälle, ja Nami joutu odottamaan Amandaa vähän kauempana, raukka! Eppu tuli tietysti portinpieleen, se on kuitenkin pomo. Vaikka Nami on tamma ja vanhempi..

Tallitöitä ja espanjalaisen käynnin perusteita

 

Hellou, en olekaan kirjottanut pitkään aikaan koska en ole Epun kans tehnyt mitään ihmeellistä. Olin viikon Alajärvellä ja eilen kävin Oulussa poistamassa viimeiset viisauden rippeet, joten en vielä ihan täysillä saakaan ratsastaa.

Tänään, eli päättäjäispäivänä mulla ei ollut mitään juhlia mihin mennä, joten kävin aamulla n. 10 aikaan kaikessa rauhassa viemässä hevoset pihalle. Iltapäivällä nokosten jälkeen mentiin Millin kans tallille, tehtiin myös Roosan heppojen hommat. Milli meni heti Romeolla ratsastamaan ja tein niitten karsinat, ratsastuksen jälkeen tehtiin loput tallihommat, eli loput karsinat ja kaikkien ruoat ja sitä rataa. Töitä siis riitti, ite en viitsinyt esim. Sannin karsinaa tehä tai laittaa karsinoihin vesiä kun en sais vielä paljon ponnistella ettei haavat suussa aukea.  Aloin harjata Sannia ja Eppua kun Milli jutteli Wilman kans, joka oli ratsastanut tallille kattomaan Laikkua.

Epulla ei siis menty ratsastamaan, vaan tehtiin muuta. Mentiin maneesiin kun ulkonsa satoi. Millillä ja Niinalla oli ollut puhettta kai espanjalaisesta käynnistä ym. joten ajateltiin alkaa opettaa. Eppu on hieman herkkis, eikä raippaa voi käyttää apuna edestä päin viereltä se sen hyväksyy. Ihan hyvinhän se oppikin, mitä nyt välillä väisti sivulle. Se myös tiesi mistä namit tuli, joten keskitty hieman liikaa mun huppariin..

Kyllä se siitä sitten onnistu ihan hyvin ensimmäiseksi kerraksi. Vietiin Eppu karsinaan ja annettiin ruuat ja laitettiin vielä tarhaan vedet, ja sitte lähdettiinki jo kotiin. Muutama tunti vierähti, kyllähän niitä heinäpusseja oli aika paljon täytettävänä..