Muuttoa, klinikkaa...

Moro,

sunnuntaina pakattiin tavarat autoon ja Eppu traikkuun ja sanottiin Isojärvelle byebye. No ei kokonaan, käyn sielä kyllä piipahtamassa ku pystyy. :D
Uskomatonta, että unohdettiin laittaa Epulle kuljetussuojat ku laitettiin se traikkuun. Siis oikeesti, ei olla ikinä unohdettu. Eihän se nyt vaarallista oo, mutta mä oon nähny miten Epun kuljetussuojalle kävi ku Eppu repäs jalkansa jonneki traikun seinän ja lastaussillan reunoihin. Ei ikinä ilman suojia...

Eppu on sopeutunu tänne Ouluun sitte vähän vaihtelevalla menestyksellä. Yks ilta se päätti pelätä mua koska mulla oli punanen tuulitakki. Jne muita "hauskoja" juttuja. Tänään näytti että se ois oikeesti kotiutunu, seuraavaks reenataan et miten ollaan tallissa yksin.

Tänään oli jännää muuten, aamupäivällä klinikalle! Taas! No, Eppu on ottanu tavaks kieltäytyä ekasta kerrasta ku laittaa sitä traikkuun. Tokalla se menee aina. Niin nytkin. Perillä alko just sataa, mentiin sit maneesiin juoksuttaan Eppua ja eläinlääkäri katto. Krhm, mun piti juosta Epun vierellä suoralla. Tota joo... Eppu ponkas suoraa ilmaan ku mä otin ekan juoksuaskeleen (tosi varovaisen). Oli aika pörhee poika. Eläinlääkäri sano Ellille et käytäiskö laittaan ensin vähän rauhottavaa ja juoksutetaan sitte. Elli vaan että kyllä se rauhottuu ku otetaa se ympyrälle liinanpäähän, eka ympyrä voi olla levadeja ja caprioleja mutta sit se jo ravaa nätisti. Näinhän kävikin. Ja poni oli melkein puhdas. PUHDAS. Okei toinen suunta oli vähän pahempi. Mutta eläinlääkäri oli tosi tyytyväinen. Saatiin ohjeeks että nyt kävelytystä, ens viikolla ravia, sit normaalisti. Niin ja eläinlääkäri piikitti kortisonia vielä kerran sen luukalvon ympäristöön.

Illalla kävin vielä siivoomassa Epun karsinan, tarhan ja laitoin ruoat. Eppu oli enemmän oma ittensä nyt. Huomenna ehkä kokeilen laittaa sille satulan. Sillä ei oo ollu yli kahteen kuukauteen satulaa ja Epun tuntien se saattaa nyt yhtäkkiä pelätä sitä. Saa nähä. :D

Klinikka ym

Hei

Viime viikolla oltiin Oulussa klinikalla, jossa otettiin ontumatutkimukset ja röntgenit uudelleen ym. Kuvista näki että kehärengas on jopa kolmessa viikossa kasvanut. Ultrassa näkyi että alue on hyvinkin ärtynyt vielä. Nivelissä ei ole tämän eläinlääkärin mielestä mitään vikaa. Nyt laitettiin myös kortisonia mutta ei niveleen vaan luukalvolle. Muuta ei voitu vielä tehdä kun jalka on ärtynyt ja tulehtunut. Ell mielestä jos tulehdus siitä lähtee pois niin kehärengasta voidaan hoitaa esim. shock wavella ja ennuste on hyvä. Sisimmässäni minulla on kuitenkin sellainen tunne että jos se on näin tulehtunut vielä 2 kk tapaturman jälkeen, ei se siitä parane. Ikävältä tuntuu että olemme tavallaan siis itse aiheuttaneet sen, vaikka tietenkin hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Tiedän sen mutta ei se silti tunnu hyvältä. Parin viikon päästä on taas klinikkakäynti ja silloin nähdään onko se kortisoni auttanut että tulehdus lähtisi. Eläinlääkäri oli optimistinen ja harmitteli vain hevosen pitkää sairaslomaa. Ikään kuin se tässä haittaisi. Tuntuu, ettei mulla tervettä hevosta jolla voisi vain lähteä maastoon ole ollut moneen vuoteen. Terveen hevosen omistaminen on luksus, johon minulla ei ole varaa.
Vielä ei siis ole heitetty pyyhettä kehään mutta minulla on kuitenkin vahva tunne siitä, että ennen routaa saa alkaa kaivaa kuoppaa Sannin viereen.

Muutto lähestyy

Epun muutto lähestyy!

Kahden viikon päästä pakataan kamat Isojärvellä ja muutetaan Ouluun Kuivasjärvelle. Järveltä järvelle... :D

Ouluhan on mulle ja Ellille tuttu paikka, mutta Eppu ei oo asunu siellä ikinä ennen. Eppu on ollu aina vaan Isojärvellä, sitä ennen Lappeenrannassa ja Hollannissa. Muuton jälkeen ei ole meillä enää yhtään heppaa Isojärvellä, tuntuu oudolta jättää tuo toinen koti, paikka jossa on viettäny aikaa liki joka päivä reilun kahdeksan vuoden ajan.

Varmasti tulee joskus Kokkolassa käydessä käytyä Isojärvellä moikkaamassa tuttuja (ihmisiä ja hevosia!) mutta tunuu varmasti erilaiselta kun tavallaan ei oo sinne mitään asiaa... seurasta ei olla kuitenkaan eroamassa.

Totta kai jännittää myös miten Eppu sopeutuu uuteen paikkaan... talli on melko pieni, että mitenhän se leimautuu sitten muihin hevosiin. Kädet ja jalat ristiin, ettei se vaan leimautuis tarhakaveriinsa. Eri asia kun Eppu oli leimautunu Sanniin kun ne oli molemmat meidän, tai edes Namiin, koska ollaan Amandan kanssa niin paljon tekemisissä ja Amanda tuntee Epun, mutta jonkun toisen hevoseen... siitä tulis ongelmia.

Toisaalta joku väläytti mahdollisuutta että Eppu tulis meistä riippuvaiseks. Näin tuskin käy, kyllähän Eppu nytkin meille aina hirnuilee ja hörisee, tunnistaa meidän autot jne jne, mutta pärjää kuitenkin toisten hoidolla niin kuin nyt kun oltiin Virossa.

Mun mielestä tää on kuitenkin positiivinen juttu ja oon innoissani! Toivotaan että Eppu paranis ja päästäs katselemaan mahtavia maastoja. Epun terveydentilasta ei nyt mitään uutta tietoa, huomenna Ouluun klinikalle. Edelleen on mahdollista että Eppu ei parane ollenkaan. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin lopetus. :/