It is over now

Eppu, Martti, meidän pieni ponimme on muuttanut keväällä taivaslaitumille. Tapaturmassa loukattu jalka ei kestäny. Viimeiset päivät Eppu vietti tuttujen ihmisten ja hevosten seurassa tallilla, jossa viihtyi niin hyvin.
Mutta nyt Eppu on ilman kipuja ja Sannin kanssa jälleen.

R.I.P. Everest Bart

14.4.1997-21.5.2015
oma 2008-2015

Helähti tiuku - värähti tähti,
jotain kallista luotamme lähti.
Tummuiko taivas? Murhetta yössä.
Ei, pikkuenkelit Luojansa työssä.
Sielun kaipaavan kantoivat toisen luo.
Kaksi tähteä meille nyt tuikettaan tuo.

Wuups, on blogi jääny!

No niin...

kuten arvata saattoi, unohin tämän blogin jossain vaiheessa. :D No, jospa herättelis uudelleen eloon.
Eipä ole toisaalta mitään uutta kerrottavaa.

En tiedä voiko sanoa että Eppu voi hyvin. Se on iloinen, näyttäisi kyllä nauttivan elämästään. Mutta nyt on taas jalka vaivannut, mutta on kyllä parempaan päin. Välillä näytti, että oli ihan selkeästi epäpuhdas käynnissäkin. Ravia ei toki ole uskallettu edes kokeilla (siis talutuksessakaan).

Mutta mitäs mitäs, eihän Epun elämässä juuri mitään tapahdu :D Tarviiko siinä toisaalta tapahtuakaan, kun poni on tyytyväinen ja omistaja, no... eihän tämä tilanne kiva ole, mutta on tähän tottunut. Mitään muuta en halua ku sitä, että poni voi jatkaa eläkeläisenä. Joka tapauksessa Eppu on mun elämää ilostuttamassa edelleen vaikka sillä ei voi ikinä ratsastaa. Halu kisakentille - nimenomaan Epulla - on kova, mutta tiedän että se menee ohi, meni Sanninkin kohalla. Jotenkin kisat, se oli vaan se Epun juttu.

Jos joku puhuu laadukkaasta kouluponista, ei tuu muuta mieleen kuin "niin kuin Eppu!". Harmi ettei siitä pääse enää yksikään aloitteleva harrastaja nauttimaan.

Katsotaan vielä se kylmäpoltto, riippuu myös vähän keleistä.

Tuntuu, että ns. uutta rytmiä etsiessä Epusta on tullut paljon sosiaalisempi (vaikka sehän oli jo aiemminkin sosiaalinen..!) ja eloisampi kaveri. En puhu pöllöenergiasta, meidän ponillako? :'D Mutta Epun kanssa voi melkein käydä keskusteluja, oikeasti. Tai ehkä se olen vain minä. Hmm.

Papparainen täyttää muuten piakoin 18 vuotta. Ikää on juu, vaikka sydämeltäänhän tuo on aina villivarsa. You can take a horse from the wildness but you can't take the wildness from a horse.

Tällä hetkellä harmaita hiuksia aiheuttaa karvanlähtö. Varsinkin nyt kun lähden Helsinkiin ja Ellikin on Kokkolassa. Joka päivä pitäisi tehdä kunnon puunaus, että pysyisi karvanlähtö kurissa. Mutta onneksi meillä on maailman paras hevosenhoitaja.

En oo kyllä vähän aikaan nähnyt Eppua karvasempaa tapausta. Semmosta se on täällä kaupunkitallilla :D Pari päivää sitten myös leikkasin ponin harjan ja otsatukan, hännän myös. Ei siitä priimaa tullut, mutta tarpeeksi hyvä. Nyt se näyttää todella pirteältä ja nuoremmalta :D Kehtaa näyttää eläinlääkärille..

Muuttoa, klinikkaa...

Moro,

sunnuntaina pakattiin tavarat autoon ja Eppu traikkuun ja sanottiin Isojärvelle byebye. No ei kokonaan, käyn sielä kyllä piipahtamassa ku pystyy. :D
Uskomatonta, että unohdettiin laittaa Epulle kuljetussuojat ku laitettiin se traikkuun. Siis oikeesti, ei olla ikinä unohdettu. Eihän se nyt vaarallista oo, mutta mä oon nähny miten Epun kuljetussuojalle kävi ku Eppu repäs jalkansa jonneki traikun seinän ja lastaussillan reunoihin. Ei ikinä ilman suojia...

Eppu on sopeutunu tänne Ouluun sitte vähän vaihtelevalla menestyksellä. Yks ilta se päätti pelätä mua koska mulla oli punanen tuulitakki. Jne muita "hauskoja" juttuja. Tänään näytti että se ois oikeesti kotiutunu, seuraavaks reenataan et miten ollaan tallissa yksin.

Tänään oli jännää muuten, aamupäivällä klinikalle! Taas! No, Eppu on ottanu tavaks kieltäytyä ekasta kerrasta ku laittaa sitä traikkuun. Tokalla se menee aina. Niin nytkin. Perillä alko just sataa, mentiin sit maneesiin juoksuttaan Eppua ja eläinlääkäri katto. Krhm, mun piti juosta Epun vierellä suoralla. Tota joo... Eppu ponkas suoraa ilmaan ku mä otin ekan juoksuaskeleen (tosi varovaisen). Oli aika pörhee poika. Eläinlääkäri sano Ellille et käytäiskö laittaan ensin vähän rauhottavaa ja juoksutetaan sitte. Elli vaan että kyllä se rauhottuu ku otetaa se ympyrälle liinanpäähän, eka ympyrä voi olla levadeja ja caprioleja mutta sit se jo ravaa nätisti. Näinhän kävikin. Ja poni oli melkein puhdas. PUHDAS. Okei toinen suunta oli vähän pahempi. Mutta eläinlääkäri oli tosi tyytyväinen. Saatiin ohjeeks että nyt kävelytystä, ens viikolla ravia, sit normaalisti. Niin ja eläinlääkäri piikitti kortisonia vielä kerran sen luukalvon ympäristöön.

Illalla kävin vielä siivoomassa Epun karsinan, tarhan ja laitoin ruoat. Eppu oli enemmän oma ittensä nyt. Huomenna ehkä kokeilen laittaa sille satulan. Sillä ei oo ollu yli kahteen kuukauteen satulaa ja Epun tuntien se saattaa nyt yhtäkkiä pelätä sitä. Saa nähä. :D

Klinikka ym

Hei

Viime viikolla oltiin Oulussa klinikalla, jossa otettiin ontumatutkimukset ja röntgenit uudelleen ym. Kuvista näki että kehärengas on jopa kolmessa viikossa kasvanut. Ultrassa näkyi että alue on hyvinkin ärtynyt vielä. Nivelissä ei ole tämän eläinlääkärin mielestä mitään vikaa. Nyt laitettiin myös kortisonia mutta ei niveleen vaan luukalvolle. Muuta ei voitu vielä tehdä kun jalka on ärtynyt ja tulehtunut. Ell mielestä jos tulehdus siitä lähtee pois niin kehärengasta voidaan hoitaa esim. shock wavella ja ennuste on hyvä. Sisimmässäni minulla on kuitenkin sellainen tunne että jos se on näin tulehtunut vielä 2 kk tapaturman jälkeen, ei se siitä parane. Ikävältä tuntuu että olemme tavallaan siis itse aiheuttaneet sen, vaikka tietenkin hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Tiedän sen mutta ei se silti tunnu hyvältä. Parin viikon päästä on taas klinikkakäynti ja silloin nähdään onko se kortisoni auttanut että tulehdus lähtisi. Eläinlääkäri oli optimistinen ja harmitteli vain hevosen pitkää sairaslomaa. Ikään kuin se tässä haittaisi. Tuntuu, ettei mulla tervettä hevosta jolla voisi vain lähteä maastoon ole ollut moneen vuoteen. Terveen hevosen omistaminen on luksus, johon minulla ei ole varaa.
Vielä ei siis ole heitetty pyyhettä kehään mutta minulla on kuitenkin vahva tunne siitä, että ennen routaa saa alkaa kaivaa kuoppaa Sannin viereen.

Muutto lähestyy

Epun muutto lähestyy!

Kahden viikon päästä pakataan kamat Isojärvellä ja muutetaan Ouluun Kuivasjärvelle. Järveltä järvelle... :D

Ouluhan on mulle ja Ellille tuttu paikka, mutta Eppu ei oo asunu siellä ikinä ennen. Eppu on ollu aina vaan Isojärvellä, sitä ennen Lappeenrannassa ja Hollannissa. Muuton jälkeen ei ole meillä enää yhtään heppaa Isojärvellä, tuntuu oudolta jättää tuo toinen koti, paikka jossa on viettäny aikaa liki joka päivä reilun kahdeksan vuoden ajan.

Varmasti tulee joskus Kokkolassa käydessä käytyä Isojärvellä moikkaamassa tuttuja (ihmisiä ja hevosia!) mutta tunuu varmasti erilaiselta kun tavallaan ei oo sinne mitään asiaa... seurasta ei olla kuitenkaan eroamassa.

Totta kai jännittää myös miten Eppu sopeutuu uuteen paikkaan... talli on melko pieni, että mitenhän se leimautuu sitten muihin hevosiin. Kädet ja jalat ristiin, ettei se vaan leimautuis tarhakaveriinsa. Eri asia kun Eppu oli leimautunu Sanniin kun ne oli molemmat meidän, tai edes Namiin, koska ollaan Amandan kanssa niin paljon tekemisissä ja Amanda tuntee Epun, mutta jonkun toisen hevoseen... siitä tulis ongelmia.

Toisaalta joku väläytti mahdollisuutta että Eppu tulis meistä riippuvaiseks. Näin tuskin käy, kyllähän Eppu nytkin meille aina hirnuilee ja hörisee, tunnistaa meidän autot jne jne, mutta pärjää kuitenkin toisten hoidolla niin kuin nyt kun oltiin Virossa.

Mun mielestä tää on kuitenkin positiivinen juttu ja oon innoissani! Toivotaan että Eppu paranis ja päästäs katselemaan mahtavia maastoja. Epun terveydentilasta ei nyt mitään uutta tietoa, huomenna Ouluun klinikalle. Edelleen on mahdollista että Eppu ei parane ollenkaan. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin lopetus. :/

Tarhailua vaan + paljon kuvia

Ei ole vielä uskallettu Eppua talutella, mutta nyt näytti kävelevän melko puhtaasti tarhassa. Mikä sitten on piikityksestä ja mikä kipulääkkeestä...
Nyt lähetään reissuun viikoksi ja Eppu jää muiden hoitoon. Eiköhän tuo pärjää :D

Kummallisen rauhallisena on poika pysyny vaikka lomaillut puoltoista kuukautta.

"Onko sulla mulle taas jotain?"

"Mä voin auttaa sua avaan nää kengännauhat... no mites nää ny..."

"Mä näytän sulle kieltä haha"

"Golffareita! Veli, ei kai ne tuu sun tarhaan!"

"Milli pliis... voisiksä jättää mut rauhaan? Aika noloo ku sä roikut täällä..."

"Hei miks sun kädet tuoksuu annas mä maistan vähän"

Slurps!

"Bart. Everest Bart."

"Mmm... leipää..."

"Mulla on tällanen kuonopilkku... vai mikä tää on"

"Jaa kamera käy! Nyt Milli kunnon posée!"

"Mä oon komee, tosi komee!"

 

"Voikukat on mun lemppareita... porkkanoiden jälkeen!"

 

Lisäuutisia

Heippa "kaikki lukijat", eli ei melkein kukaan :D
Tänään kävin Epun kanssa klinikalla, eli sain lisätietoa mikä sitä vaivaa. Aamulla kävin iskän kanssa hakemassa trailerin ja ponin (Milli on töissä) ja mentiin klinikalle. Ei tehty edes ontumatutkimuksia kokonaan kun reagoi niin selvästi. Vej kavionivel 4/5! Herranjumala. Oikee oli parempi. Takajalka joka sai tälliä turvonnu mutta ei sen isompaa vaivaa. Otettiin rtg etujaloista. Oikea oookoonlainen mutta vasemmassa kehärengas ja (alkava nivelrikko)! Uskomatonta! Ei jänteet ole siis ollenkaan nyt ongelma. Siis toki nivelrikko on ollut jo tulossa eikä se tapaturma sitä aiheuttanut, mutta se aiheutti nyt tämän voimakkaan oireilun - päivää ennen kuin edellinen (kavio)nivelrikkoinen lopetettiin! Siis voiko olla edes todellista, että 24 tunnin tarkkuudella meillä on oltava ilmeisesti yksi nivelrikkoinen!

Siis ei hirveen hyvissä fiiliksissä. Nythän siinä on tietysti tulehdus päällä että katotaan sitten miten kortisoni vaikuttaa ja tulehdus laskee että kuinka paha tilanne on. Kehärengas on kuitenkin nimenomaan siellä matalammassa paikassa ja tuntuu jo jalan päältä. Siis ihan hyvän kokoinen kai..
Tapaturmaa ennen Epulla oli joitakin hetkiä että otti ristilaukkaa ja yhteen aikaan mietimme etujalkojen tarkistamista. Liike kuitenkin parani ja vaivat jäivät joten annoimme asian olla, tai oikeastaan moninaisten oireiden kanssa kävin klinikalla, jossa ei nähty syytä kuvata joten ei kuvattu.
Oireet oli kuitenkin niin pieniä ja Epulla ei ole perinnöllistä tai muuten voimakasta taipumusta nivelvaivoihin, että toivoisin todella että tulehduksen mentyä nivelrikko ei haittaisi sitä niin paljon (kuin Sannia), mutta jos se on kipeä ja rappeutuu nopeasti niin sehän on sen ponin loppu.

Mietitään nyt sitten myös noita uusia hoitoja joita ei Sannin kanssa kokeiltu; monestakin syystä. Ehkä Sannin kohdalla ei olisi ollut järkevää, etupainoinen rakenne, vahvasti perinnöllinen vika ja jo nuorena tullut - tuskin mikään mahti maailmassa olisi estänyt nivelrikon pahenemista. Ehkä siis voin antaa itselleni anteeksi sen ettei ihan kaikkea kokeiltu? Rahaakaan nimittäin ei ole kuin roskaa..
Nyt sitten Epun kanssa voitaisiin miettiä kannattaisiko. Onhan se vielä vanhempi kuin Sanni mutta kerta muutokset eivät ole niin isoja (paitsi kehärengas).

Valehtelisin jos väittäisin ettei uuden pelin katsominen vähän auttaisi mutta eihän nyt ole oikeasti varaa! Ja jos Eppukin oikeasti pitäisi lopettaa lähiaikoina, en tiedä jaksaisinko muutenkaan alkaa yhteisen uuden hevosen hankintaan.. yksin on kuitenkin aika tylsä harrastaa.

Mutta mitä ihmettä hevosihminen tekee ilman hevosta?!

Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle, raportoidaan taas jos joku tätä sattuisikin lukemaan, että miten menee. Eppu siis jatkaa vielä lomailuaan ja alkaahan se jo näkyä. Ei niinkään mahasta mutta se ei ole hirveän kärsivällinen. Ihan hävettää kun se näykkii ohikulkevia ihmisiä minkä kerkee. Ärsyyntynyt Eppu ei ole mikään söpö poni.. vaikka vaarallisesta onkin kaukana :D Piikittäessäkin piti taas yhden roikkua jalassa yhden piikittää yhden pitää nenästä ja yhden koputella otsaan.. tämä siis kun EB oli rauhoitettu hevosen annoksella :D Sitkeä sissi ja vähän tyhmäkin.