Sandual

Rest in peace

On paikkasi tyhjä ja korvaamaton
ja kaipuu suuri, sanaton.
En vielä ois tahtonut luopua susta,
jäi ääretön ikävä ja suru musta. 

Nimi: Sandual
Syntymäaika: 10.6.1999
Sukupuoli: Tamma
Rotu: Puoliverinen
Säkäkorkeus: 157cm
Väri: Punarautias

Isä: Tuntematon
Emä: Duel
Emänisä: Tuntematon

Koulutustaso: Helppo A, re 110cm, ke harraste
Omistajat: Milja, Elena ja Matti Kaivosoja

Luonne: Sandual eli Sanni on kaikessa tavallisuudessaan erityinen, jos ei erikoinen hevonen. Puoliveritammaksi se on huomattavan tasainen persoona, mutta ei ollenkaan tylsä. Se on turvallinen hevonen mutta perusäksy (silloin tällöin). Se inhoaa olla huomion keskipisteenä eikä pidä satuloinnista yhtään. Se käyttäytyy kilpailuissa nätisti mutta voi ahdistua ahtaista olosuhteista. Sanni on tehnyt elämänsä aikana ainakin kahdessa ratsastuskoulussa töitä, ja ainakin "meillä" oli valehtelematta kaikkien suosikki. Se mukautuu hyvin ratsastajan tason mukaan. Se haluaa pitää aloittelijat visusti selässään ja jumputtaa mummoravia mutta toisaalta on loistava opetushevonen kokeneemmille; se ei käyttäydy hankalasti mutta ei todellakaan anna mitään ilmaiseksi.
Sanni on ollut suurimman osan elämästään meillä ja voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat kun se on edes pukittanut. Sanni on itsenäinen ja soveltuu maastossa loistavasti vetohevoseksi tai viimeiseksi, sillä se on varma johtaja eikä pelkää myöskään jäädä yksin. Epun tavoin Sanni on ollut äärettömän monikäyttöinen. Meillä ollessaan sillä ei ole hypätty maastoesteitä, mitä nyt Milli on hypännyt lähimaastossa tukkeja huvikseen. Mutta ihan kaikkea muuta on Sannin kanssa tehty. Se on opetettu myös kärryille. Luimistelustaan huolimatta Sanni on todella täyttä kultaa. "Kovan" ulkokuoren alla on erittäin hienoluonteinen hevonen. Ne, jotka tuntevat Sannin hyvin tietävät sen. Jostain syystä myös useat hevosalan ammattilaiset kuten esimerkiksi jotkut kengittäjät ovat erityisesti ihastuneet Sannin luonteeseen!


Sandual, eli Tuula, Dual, Sandy, meillä Sanni,
tuli salamatkustajana emänsä mahassa Virosta.
Sanni on siinä mielessä suvuton, että isästään emme ole varmoja, tai emän sukutaulusta, sillä niitä ei ole merkitty passiin. Sannin isä on joka tapauksessa virolainen tai venäläinen ori.  15-vuotisen elämänsä aikana Sanni on ollut oikeastaan koko ajan jossain päin Pohjanmaata, paitsi hetken verran Nastolassa, jossa se oli ratsastuskoulussa. Sanni sai nuorena varsan, joka on muuten edelleen ihan emänsä näköinen. Sanni tuli meille syksyllä 2006 kun se oli 7-vuotias. Se oli kisannut jo kaikissa lajeissa aluetasolla, kenttäkisoissa tosin vain 1-2 kertaa.

Vuonna 2006 vaihdoimme tallia ja päätimme ostaa hevosen. Sanni oli ensimmäinen ja viimeinen hevonen jota kokeilimme. Sannin entinen omistaja otti meihin yhteyttä; etsimme ponia, mutta hänen sanojensa mukaan Sanni olikin ponimainen, ainakin askeliltaan. Muistan, että olimme tulossa etelänlomalta kun kävimme koeratsastamassa Sannia joten meillä ei ollut edes oikeanlaisia varusteita mukana. Kaikki tapahtui hieman "extempore". Sanni  oli silloinkin oma itsensä eli ärtsy, eikä se varsinaisesti sykähdyttänyt. Ratsastuksessa se oli äärimmäisen kiltti. Silloinen opettajamme kävi myös katsomassa Sannia ja totesi sen meille kaikin puolin sopivaksi. Niin se sitten tuli meidän mukaamme, tai oikeammin se tuotiin talliin, kun olimme itse ratsastustunnilla. Talvella ratsastimme paljon perustyöskentelyä sileällä emmekä niin paljoa hypänneet.


Kesällä 2007 hyppäsimme paljon, aina 100 cm esteisiin asti. Emme kuitenkaan kilpailleet Sannilla, sillä se kuumui kilpailuissa ja meille riitti ratsastaa kotona.
Syksyn tullen aloimme etsiä toista hevosta, sillä yksi ei enää riittänyt kolmelle ihmiselle.

Seuraavien vuosien aikana keskityimme kouluratsastukseen molemmilla hevosilla. Sannista kuoriutui kouluvalmennuksissa kelpo ratsu, ja ensimmäisen kerran kilpailimme aluetason kilpailuissa Sannilla vuoden 2008 syksynä. Vuonna 2009 Sannille alkoi valitettavasti tulla toistuvia vaivoja jalkojen kanssa emmekä oikeen koskaan kerenneet kunnolla valmistautua kisakauteen, vaan jouduimme lähtemään radalle aina puolivalmiina.

Vuonna 2013 toteutimme pitkäaikaisen haaveen ja laitoimme Sannille kärryt perään. Se ei sanonut niistä mitään ja epäilen että se olikin joskus aiemmin ollut kärryjen edessä; edes Sanni ei olisi voinut niin hyvin oppia vetämään kärryjä! Raviura kuitenkin loppui ennen kuin kerkesi alkaakaan, ja Sannin vanhat vaivat veivät tamman eläkkeelle, jota se viettää vielä tänäkin päivänä kaverinsa kanssa oleillen.

Sannin nivelrikko äityi pahaksi ja (vaikkakin lievästi) ontuvaa hevosta teki pahaa katsella. Sanni siirtyi vihreämmille laitumille 13.6.2014. Sanni toimi kuin ihmisen mieli loppuun asti ja jäi varmasti monelle mieleen ainutlaatuisen yhteistyöhaluisena ja hienona hevosena.