Klinikka, koulua ja maastoilua

Elli lähti aamupäivällä Epun kanssa Kaustisen klinikalla käymään. Eppu on ollu vähä omituinen, stressaantunu ja silleen. No, nyt se on kyllä ollu jo parempi jonkin aikaa (muutti taas karsinapaikkaa - lähemmäks Sannia!) ja eihän siellä klinikalla mitään löytynyt. Sanoivat että varmaan stressi aiheuttanu mahaongelmia jne. Tässä kun aletaan Sannia laittaa pois niin Epulle aloitetaan mahansuojalääkekuuri mahahaavan ehkäisyyn. Myös sitä eläinlääkäri sano, että eihän se ihan täydellisesti takaa liiku, mut onhan herralla jo ikääkin.

Illemmalla mentiin heppoja hoitamaan. Sanni katseli tarhasta kouluvalmennuksia ja Eppu oleskeli vähän kauempana. Kun päästiin portille niin se hirnu ja tuli vastaan. On varsinkin tänä keväänä tullu vahva tapa, että me vihelletään kun haetaan tarhasta ja Eppu hirnuu (joskus Sannikin, mutta kun Eppu kerkee aina ensin ;D). Laitettiin nopeesti poni kuntoon, Elli selkään ja ne meni etukentälle vääntämään koulua. Elli yritti avata porttia selästä käsin enemmän auki, niin sehän tippu siihen maahan saranoiltaan. Mun ensimmäinen ajatus: hyvä Eppu, kun et säikähtäny.

Ku Elli ratsasti niin jutustelin muiden kanssa ja tein hommia, laitoin ruoat ja vedet. Enempää en kerenny ku Elli jo huuteli kentältä. Kävin vaihtamassa kamppeita, vaihettiin Epulle estesatula ja lähettiin kokeileen miten maastoon meneminen sujuis.

Nojoo, hiukan nihkeetä oli poniherran käynti, mutta eteni kuitenkin. Pikkumaastossa venkoili enemmän mutta käveli kuitenkin. Alotin sitten höpöttelyn, mitä en ookaan pitkään aikaan harrastanu. "Hölöpöti pölöpöti.. Milli tässä vähän... puhuu. Kyllä ne ihmettelee kelle mää täällä juttelen paitsi ettei täällä oo nyt ketään... Pate sekä kissa, varhain huomenissa.. silloin Pate onnellinen on. Oho mistähän toiki tuli".

Jääkalantielle "nousun" jälkeen tulee yleensä se pahin stoppi. Siinä me viikko sitte painittiin hyvän aikaa. Nyt kuitenkin käynti jatkui vaikka hidastui, mutta aistin kyllä että ei tee stoppia. Mökinrakentajan kohille ku pääsee niin on jo "turvassa". Lähettiin sitten vähän ennen mökinrakentajia ravailemaan, mentiin ihan löysää ravia pitkin ohjin. Alamäelle otettiin käynti, täytyy myöntää etten oo varma kumpi sen käynnin otti.. :D Mä istuin raviin alas niin Eppu hidasti.

Otettiin laukkaa mäen jälkeen. Oli vähän laiskan olonen kaveri. Mä sitten aloin elämöimään että "Jippii! Tie on vapaa, mennään! Mennäääään mennääääään!" mieluummin mä suutani käytän ku pohkeita... eiku. :D No, ojalle otettiin ravi, sit mentiin montea kulmaan. Siinä hidastettiin, kulman jälkeen vähän provosoin että poni olis lähteny ku tykin suusta. Mut hei Eppuko? Joo ei. No, ravia siirtolapuutarhan tielle. Jotku rakensi jotain siirtolapuutarhoilla niin Eppua vähän epäilytti mennä siitä, mutta huomas kyllä miten se musta luki että ei tartte ihmetellä yhtään. Justiinsa ku auto oli lähössä ohittaan meitä takaa, Eppu päätti säikähtää jotain ja hypähti sivulle - siihen tielle. Auts! No, se auto tuli niin hiljaa, ettei se joutunu ees jarruttaan. Se vilkutti mulle kun annoin sille sitten tietä (siinä oli aika ahdasta).

Otettiin taas ravia, oli jo vähä enemmän menemisen meininkiä. Ajattelin että kotisuora tullaan sitte kunnon montea, mutta ei Eppua huvittanu! Voi hyvänen aika. Sillä ei vissiin ollu mikään kiire iltapalalle. No, löntysteltiin sitten kotiin metsän kautta. Elli olikin laittanu ruoat karsinaan ja oli Sannia hoitamassa.

My little pony!  - Milja